Ympäristöministeriö

Rakennusperinnön säilyttämisestä

Asia: Lausuntopyyntö ehdotuksesta laiksi rakennusperinnön säilyttämisestä ja eräistä siihen liittyvistä laeista 18.8.2008 Dnro YM003:00/2006

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry toteaa asiasta seuraavaa:

Suomessa ei ole toiminnassa valtakunnan tasolla toimivaa rakennussuojeluyhdistystä. Tästä syystä Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry kokee velvollisuutena oman erityisalueensa osalta tuoda esiin myös valtakunnallisella tasolla seuraavia näkemyksiä, jotka liittyvät yhdistyksen toimialaan.

Ehdotus rakennusperinnön suojelemisesta sekä rikoslain ja maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta on hyvin laadittu, ja sen takana olevat arvot ja pyrkimykset ovat hyviä. Yhdistyksen käsityksen mukaan ehdotus vastaa hyvin käytännön tarpeisiin, ja sen toteutus voisi selkiyttää ja johdonmukaistaa käytäntöjä.

A – Yhdistys haluaa ensisijaisesti nostaa osaksi lainvalmistelua ne arvot ja pyrkimykset, joita olisi suotavaa realisoida lain pyrkimyksien käytännön toteutuksessa.

B – Spekulatiivisen kaavoituksen rajoittamiseksi yhdistys nostaa esiin ajatuksen eräiden kaavoituksen tulosten valtion viranomaisrekisteröinnistä.

C – Rakennusperinnön suojelusta esimerkkinä Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön kaavoitus.

A – Rakennusperinnön säilyttäminen on arvostettava pyrkimys

1- Rakennusperinnön säilyttäminen pohjautuu yleisesti hyväksyttyihin arvoihin

Rakennusperinnön säilyttämisessä sekä laajemmin kulttuuriympäristön suojelussa on aina viimekädestä kysymys arvoista. Kulttuuriympäristön säilymisestä vastaavat ne henkilöt, jotka asuvat ja muodostavat kyseisen yhteisön. Rakennusperinnön haltijalle on myös käytännössä annettava mahdollisuus säilyttää kohde.

Lakialoitteessa ei ole riittävällä selkeydellä tuotu esiin sitä, että rakennusperinnön osalta rakennuksen omistajalla on oltava tosiasialliset mahdollisuudet varmistaa rakennetun kulttuuriympäristön säilyminen. Yhdistys toivoo, että tältä osin lakiehdotus kirjoitetaan myönteisemmällä tavalla.

2- Rakennusperinnön säilyttäminen on myönteinen tekijä

Kulttuuriympäristön suojeleminen on etuoikeus. Suojeluun ryhtyvän henkilön on koettava, että hänen toimintaansa arvostetaan. Kulttuurihistoriallisen rakennuksen säilyttävää omistajaa ei saa asettaa suojeluvaatimuksilla heikompaan asemaan kuin tahoa, joka toimisi kulttuuriarvoja tuhoavalla tavalla.

3- Vastuu ympäristöstä ja omaisuuden suoja tukevat toisiaan

Perustuslain (731/1999) omaisuuden suoja (PL 15 §) ja vastuu ympäristöstä (PL 20 §) ovat toisiaan tukevia tekijöitä rakennusperinnön säilyttämisessä. Pirkanmaan alueella yksityisomistuksen suojan heikentämisestä on seurannut laajojen rakennettujen alueiden häviämisprosessi. Spekulatiiviset tekijät ovat luoneet senkaltaisia kaavamuutoksia ja suojelupyrkimyksiä, että seurauksena on ollut sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden häviäminen että niitä ylläpitäneiden henkilöiden lannistaminen.

4- Rakennussuojelun välineiden toimivuutta on testattava

Aina asetettaessa rajoitteita pitää niiden vaikutus arvioida myös käytännön tasolla. Suomessa on jo riittävässä määrin hyvää tarkoittavia suojeluprojekteja. Tärkeäpää kuin projektien lukumäärä on niiden avulla saavutettava lopputulos. Olisi suotavaa, että rakennusperinnön suojelutoimenpiteillä ei aiheuteta rakennuskannan hävittämistä.

5- Pitkäjänteisyyden puute kaavoituksessa

Käytännön rakennussuojelutasolla on havaittavissa, että monet kunnat näkevät yhä edelleen kuntasuunnittelun ja kaavoituksen yksinomaan lyhytjänteisen, spekulatiivisen taloudellisen arvon kehittämisenä. Yksityisomistuksen kunnioittaminen sekä erityisesti kulttuuriarvojen säilyttäminen koetaan ainoastaan välttämättömänä pahana. Olisi suotavaa, että ympäristöministeriö ensisijaisesti seuraa ja ohjeistaa kuntia, mutta myös valmistelee mahdollisesti asiaan liittyviä parannusehdotuksia.

B – Spekulatiivisen kaavoituksen uhka

Kaavallinen suojelu rekisteröitävä uskottavalla tavalla

Valtion viranomaisten inventoinneissa arvioidut kohteet, sen jälkeen kun niihin kohdistuu myös yksilöiviä kaavan suojelumääräyksiä, olisi rekisteröitävä valtion viranomaisen toimesta. Esimerkiksi valtakunnallisesti merkittävissä kulttuuriympäristöissä olisi suotavaa vaarantamiskiellon käyttäminen myös yleisluonteisen kaavoituksen suojelumääräyksissä. Näin tulisi selkeämmin esiin inventoidun alueen arvon turvaaminen sekä siihen liittyvät muuttamismahdollisuudet.

Erityisesti tilanteissa, joissa rakennussuojeluun liittyvällä kompensaatiorakentamisella on huomattavia vaikutuksia valtion viranomaisten valtakunnallisesti merkittäväksi inventoiduille alueille, yleisluonteisessa kaavoituksessa esitetyt suojelumääräykset tulisi merkitä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.

Ympäristökeskus ilmoitusviranomaisena

Kaavoituksen osalta valtion viranomaisen eli ympäristökeskuksen tulisi toimia ilmoitusviranomaisena. Näin mahdolliset kartat ja luettelot voisivat siirtyä myös alkuperäisen, inventoivan viranomaistahon vastuulle.

Virheellisten kaavakarttojen merkitys

Hyvänä esimerkkinä ovat Tampereen Santalahden lainvoimaisessa osayleiskaavassa suojeltavaksi määrätyt rakennukset, jotka sijaitsevat valtioneuvoston Pispalan valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi määrittämällä alueella. Pispalan asemakaavoituksen pohjaksi valmistuneissa kartoista suojeltavaksi määrätyt rakennukset puuttuvat ilman minkäänlaista perustelua, esimerkiksi suojelun poistavaa päätöstä.

Ilmeisesti kyseinen Santalahden osayleiskaava olisi ollut lainvastainen ilman kyseisiä suojelumääräyksiä. Suojeluvaatimuksiin pohjautuen sekä kaavoittaja että maapohjan omistajat saattoivat perustella rakennusoikeuden moninkertaistamista. Ilmeisesti rakennusmassoittelun nostaminen kahdesta varasto/teollisuuskerroksesta parhaimmillaan 35 metriin käytännössä kuitenkin poisti mahdollisuuden rakennusten suojelulta, joten kaavoittaja poisti suojelumerkinnät uusilta kaavakartoilta.

Tilanne on rakennusperinnön säilyttämistä ajatellen täysin kestämätön, mutta mahdollisesti täysin laillinen.

C – Pispalan valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön suojelu

Vaikka kommenttimme kohdistuu lakiehdotukseen rakennusperinnön säilyttämisestä, haluamme tuoda esiin käytännön tasolta oheisen esimerkin perusteluksi omille ehdotuksillemme.

1- Muiden mukana Ylä-Pispala ja Santalahti sisältyvät Pispalan valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä yhtenä kohteena ympäristöministeriön ja Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä koskevaan inventointiin.

2- Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen 30.11.2000 kulttuuriperintöä koskevissa erityistavoitteissa todetaan, että alueiden käytössä on varmistettava valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriperinnön arvojen säilyminen. MRL 24 ja 54 §:en mukaisesti sekä yleiskaavassa että asemakaavassa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

3- Kyseinen tavoite pyritään toteuttamaan Pispalan harjun pohjoisrinteen alaosassa, Santalahdessa, yhteneväisellä parhaimmilla 35 metriä korkealla kerrostalorivistöllä. Alueella ei ennen kyseistä kaavaehdotusta ollut lainkaan asuinrakennusoikeutta. Samaan aikaan Pispalan harjun yläosassa pyrkimyksenä on sekä vähentää rakennusoikeutta rakennustonteilta että mahdollisesti siirtää sitä puistomaisille alueille.

4- Saman valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön alueella samoilla perusteilla sekä lisätään merkittävästi täysin uutta rakennusoikeutta rinteen alaosaan siten, että harjun yläosan kulttuuriympäristö tuhoutuu, että tuhoutuvan harjun yläosan kulttuuriympäristön alueelta vähennetään rakennusoikeutta ja mahdollisesti estetään vanhojen rakennusten modernisointi ja laajentaminen. Tilanne on sekä valtakunnallisen kulttuuriympäristön suojelun että rakennusperinnön säilymisen näkökulmasta kestämätön.

Vaikka tilanne ei muuttune nyt lausunnolla olevalla lakiehdotuksella, vastuullisena tahona haluamme kuitenkin tuoda asian myös tässä muodossa yleisen pohdiskelun kohteeksi.

Kirjoitetun lain ja ohjeistuksen lisäksi olisi hyvä olla senkaltainen hallintomenettely ja ohjauskoneisto, joka varmistaisi lainmukaisuuden rakennusperinnön suojelun osalta.

Tampereella 30.9.2008