Kommentti

Tampereen kaupungin arkkitehtuuriohjelman luonnokseen 01.01.2007

Kommentin antaja: Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry haluaa kiittää Tampereen kaupungin arkkitehtuuriohjelman luonnostelman laatinutta työryhmää hyvin haasteellisen ohjelman laatimisesta. Ohjelmassa on usean hyvän ajatuksen lisäksi myös muutama hyvä konkreettinen toimenpide-esitys. Rakennustarkastuksen lisäresursointi korjausrakentamisen ohjauspaikaksi ja kaupunkikuvatoimikunnan perustaminen ovat osoituksia ohjelman käytännöntason toteuttamishalusta.

Ajatukset kaupunkiarkkitehtuurin tason nostamisesta ja vanhan rakennuskannan suojelusta ovat yleisesti hyväksyttyjä ja niitä kannatetaan laajasti. Mielenkiinnon kohteeksi työryhmän luonnoksessa nousevat ne eri käytännön keinot, joilla pyritään saavuttamaan tavoiteltavat päämäärät. Tampereen arkkitehtuuriohjelman osittainen yleisluonteisuus voisi mahdollisesti etäännyttää sitä niistä ajatuksista, joita se sisältää.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys haluaa mahdollisimman yhteistyöhenkisellä tavalla tuoda esiin omia näkemyksiään ja samalla korostaa kaupungin merkitystä ohjelman toteuttamisessa.

Tampereen identiteetti ja visio 2016

Tampereen arkkitehtuuriohjelmassa olisi tarkoituksenmukaista tuoda esiin yhden Suomen tunnetuimman kaupunginosan, Pispalan, olemassaolo. On erinomaisen hyvä asia etsiä Tampereen alueelta Unescon maailmanperintölistalle soveltuvia kohteita. On valitettavaa, ettei listalle ole jo aikoinaan esitetty Pispalaa.

Vahva identiteetti loisi perustan kaupungin imagolle. Vallitseva käytäntö purkaa tai rakentaa vastoin alueelle tyypillistä rakennustapaa on osaltaan hävittänyt alueellista identiteettiä. Suunnanmuutokseen on vielä mahdollisuuksia. Tampereella on vielä nähtävissä perinteistä alueen yksilöllistävää rakennuskantaa.

Tampereen arkkitehtuuriohjelmassa on toteamus ”kaupunki ennakoisi muutostrendit”. Eikö olisi hyödynnettävä voimallisemmin olemassa olevaa rakennuskulttuuria? Esimerkiksi Oulun arkkitehtuuripoliittisen ohjelman tiivistelmänä käytetty toteamus ”Oulun tulee pysyä aina Oulun näköisenä” aukaisee tuoreemman näkökulman alueellisen identiteetin merkitykselle.

Lähiökehän renessanssi

Tampereen arkkitehtuuriohjelma ei tuo riittävällä rohkeudella esiin mahdollisuuksia, jotka seuraavat arviosta ”vanhat lähiöt alkavat olla peruskorjausiässä”. On ilmeistä, rakennusta ei kannata luokitella rakennusperinnöksi, jos sen tekninen käyttöikä muodostuu 30–40 vuodeksi.

Tampereen arkkitehtuuriohjelma voisi rohkeammin tuoda esiin niitä mahdollisuuksia, joita syntyy esimerkiksi mielipidekyselyn arvioista keskusta-asuntorakentamisen arkkitehtonisesta laadusta. Kaupungin laatiman tiivistelmän mukaan 100 prosenttia vastaajista toivoi siihen ehdottomasti parannusta.

Koska elementtirakennuksen tekninen käyttöikä rajautuu hyvin lyhyeksi, olisi Tampereella mahdollisuus rohkaista voimallisemmin arkkitehtonisesti laadukkaamman rakennuskannan luomiseen vanhojen elementtilähiöiden korjaamisen sijaan.

Se, että elementtilähiöiden kunnostamiseen käytetään satoja miljoonia euroja julkista rahoitusta, ei sinänsä saisi ohjata liikaa kaupungin suunnittelua. Toivottavampaa olisi Museoviraston muutaman miljoonan euron korjausavustuksien lisäresursointi kaupungin toimenpiteillä.

Kaupungin historiallinen jatkuvuus

Tampereen arkkitehtuuriohjelman toteamus ”Rakennettu ympäristö muuttuu jatkuvasti” jättää huomiotta sen, että vanhan rakennuksen voi purkaa vain yhden kerran.

On tärkeää antaa vanhojen kiinteistöjen omistajille mahdollisuus käyttää hyväksi olemassaolevaa yhdyskuntarakennetta kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kaavoituksessa ja rakennuslupaharkinnassa on luotava keinoja säilyttää olemassaoleva rakennuskanta. Näin on toimittava erityisesti valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa. Kaavojen ja lupaharkinnan tulisi selvästi mahdollistaa rakennuskannan suojelu. Rakennusoikeuden haltijan pitää tuntea olevansa taloudellisesti vähintäänkin yhdenvertaisessa tilanteessa muiden kanssa toimiessaan kestävän kehityksen mukaisesti.

Kaavoituksen olisi suotava tuoda mukanaan konkreettisia kannustimia rakennuskannan suojelun. Tilanne, jossa vanhan rakennuksen purkamisella voidaan saavuttaa lisärakennusoikeutta, olisi muutettava.

Nykyisin omistajien kaavoituksellinen etu suosii purkamista. Tilanne on Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen mielestä vähintäänkin epätarkoituksenmukainen, mutta ilmeisesti myös lainvastainen. Tampereen arkkitehtuuriohjelma saattaisi tuoda muutoksia vallitsevaan asiantilaan.

Rakennuksen omistajan pyrkimyksen vahvistaminen suojelulliseen suuntaan on viranomaisille hyvin haasteellinen tehtävä.

Mikäli kaupungin päättäjät, korkeat virkamiehet, rakennusalan ammattilaiset ja muut vastuulliset osalliset omaksuisivat esitetyn Tampereen arkkitehtuuriohjelman mukaisen tahtotilan, käytännön tasolla on helppo löytää ne tekniset ja myös taloudelliset kannustimet, jotka yhdenvertaistavat vastuullisen suojelevan toiminnan ja aikaisemmin vallinneen ns. normaalin rakennustoiminnan.

Eri toimijoiden pitäisi rohkaista eri tason toimilla vanhan rakennuksen kunnostamista, laajentamista tai viime kädessä siirtämistä. Lähtökohdaksi tulisi Tampereen arkkitehtuuriohjelman lopullisessa versiossa ottaa vanhan rakennuskannan säilyttäminen aina, kun rakennuksen arvo tätä edellyttää.

Tampereen alueella ei ole lähivuosina pelkoa saavuttaa vanhojen hirsitalojen tekninen käyttöikä (noin 500 vuotta). On huono, ettei perinteiseen rakentamiseen yleisesti kuulunutta rakennusten laajentamismahdollisuutta ole tuotu Tampereen arkkitehtuuriohjelmassa käytännön tason myönteisenä tekijänä esiin

Ajatus resursoida rakennustarkastus korjausrakentamisen aktiiviseksi ohjauspaikaksi on erittäin hyvä ja kannatettava.

Suojeluintressin omaavien tahojen vuorovaikutus monitahoisissa kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä on liian vähäistä. Tampereen arkkitehtuuriohjelma voi muodostua hyväksi välineeksi kohti yhteisesti hyväksyttyjä arvoja.

Vuorovaikutteisuus

Tampereen arkkitehtuuriohjelma ei ota tarpeeksi huomioon niitä, jotka ovat huolissaan ja halukkaita vaikuttamaan yleisesti hyväksyttyjen arvojen toteuttamiseen käytännössä.

Tampereen kaupungilla on paljon mahdollisuuksia kehittää kaupunkisuunnittelua suuntaan, joka ottaa osalliset paremmin huomioon.

Tampereella 2.2.2007

Toiminnanjohtaja Aarne Raevaara

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry

Sähköposti aarne.raevaara@rakennussuojelu.com

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry rohkaisee Tampereen arkkitehtuuriohjelman luonnoksen laatinutta työryhmää ottamaan lopullisessa versiossaan huomioon osia oheisesta Oulun vastaavasta ohjelmasta.

Paikallinen rakennusperintö

kaupungin rakennettu muisti

Oulussa on jo pitkään tehty työtä arvokkaan rakennusperinnön turvaamiseksi. Työn perimmäisenä

tavoitteena on vaalia ja kehittää rakennetun ympäristön ja rakennusperinnön

omaleimaisuutta ja tukea näin kaupungin kulttuuri-identiteettiä.

Rakennusperintöä ei voida korvata rakentamalla uutta. Se on uusiutumatonta omaisuutta,

jonka ylläpitoon tarvitaan henkisiä ja aineellisia resursseja. Aikaansa juurtunut, aito eli autenttinen

rakennuskulttuuri on tärkeä historiallinen todiste esivanhempiemme elämästä,

heidän elintavoistaan, osaamisestaan ja arvostuksistaan.

Arvokas rakennusperintö on esimerkillisesti toteutettua ja ajallisesti kerrostunutta. Myös

uuden rakentamisen rakennustaiteellisena tavoitteena on luoda tällainen perintö tuleville

sukupolville.

Oulussa ei pureta eikä revitä holtittomasti. Oulussa kunnioitetaan edellisten sukupolvien

työtä, ponnistuksia, kätten taitoa, arvoja ja ajatuksia. Kun oululainen korjaa tai laajentaa,

hän tekee sen taiten ja huomaamattomasti, aiemmin rakennettua hyödyntäen ja kunnioittaen.

Oulusta löytyy tieto ja taito oikeiden työtapojen soveltamiseen.

Tieto lisää vuorovaikutusta

Paikallisilla tiedotusvälineillä on suuri vastuu, kun pyritään välittämään rakennuskulttuuriin

liittyviä asioita oululaisten tietoon. Asiantunteva tiedottaminen kasvattaa oululaisten

tietämystä arkkitehtuurista ja rakentamisesta. Vireä näyttelytoiminta puolestaan lisää arkkitehtuurin

ja rakentamisen näkyvyyttä ja antaa kaupunkilaisille sekä paikallisille arkkitehdeille

vertailukohtia.

Vuonna 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on turvata kaikille

mahdollisuus osallistua asioiden valmisteluun sekä taata vuorovaikutteisuus ja avoin

tiedottaminen. Itse asiassa kansalaisilla ei ole ainoastaan mahdollisuus vaikuttaa, vaan jopa

velvollisuus siihen. Kaupunkilaisten aktivoiminen osallistumaan vaatii kuitenkin panostusta

ympäristövalistukseen.

Aidon vuorovaikutuksen toteutuminen edellyttää tiedottamista riittävän konkreettisesti ja

yksinkertaisesti, ammattislangia välttäen. Tiedottamisen täytyy yltää kansalaisten keskuuteen,

ja tietoverkon säännöllinen käyttö on tärkeää. Lähidemokratiayhteisöjen sitouttaminen

maankäytön suunnitteluun tulee ottaa automaattiseksi toimintatavaksi.