Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry haluaa kiittää ympäristöministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön 1.10.2004 asettamaa työryhmää hyvin valmistellusta ehdotuksesta.

Energiansäästö on hyvin keskeinen ja tärkeä tavoite rakennetussa ympäristössä.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry haluaa osaltaan auttaa oheisella lausunnollaan työryhmää muistionsa viimeistelyssä.

Ikäväkseen Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry joutuu painottamaan keinojen merkitystä kyseisen tavoitteen saavuttamisessa.

Vaikka työryhmän esittämän uuden arviolta 500 kokopäiväisen asiantuntijan ammattikunnan lisärasite (työryhmän arvioima 240–360 miljoonan euron kustannukset kymmenessä vuodessa) asumiskustannuksissa on laskennallisesti pieni, saavutettavissa oleva hyöty ei esitetyssä muodossa vastaa kustannuksia.

Direktiivin (2002/91/EY) periaatteissa olevaa ajatusta, että lisäkustannusten olisi oltava katettavissa kertyneen energian säästönä kohtuullisessa ajassa investoinnin odotettuun tekniseen käyttöikään nähden, olisi hyvä soveltaa myös rakennuksen energiatehokkuustodistukseen. Kyseinen ajatus on toteutettavissa, mikäli energiatehokkuuteen liittyvässä tiedonvälityksessä käytetään kustannustehokkaita menetelmiä.

Olisi tarkoituksenmukaista kehittää viranomaisten tiedontarvetta varten nopeasti muutoksiin reagoiva keino hankkia tietoa sekä hitaammin toimiva rakennusten haltijaa ja vuokralaista palveleva energiamuotoja tai vaihtoehtoja esittelevä todistus.

Viranomaistietoa varten on mahdollista kehittää otantatekniikan avulla rakennuskannan energiatehokkuustietokannan sekä EU:n raportoinnin tarvetta hyvin tyydyttävä tiedon taso.

Pyrittäessä asennekasvatuksen avulla energiansäästöön olisi tarkoituksenmukaista kehittää itse todistuksen antamisen menettelytapa energiaa säästäväksi. On ilmeistä, että energiatehokkuustodistuksia myöntävät asiantuntijat työnsä aikana pelkästään autojensa energian kulutuksella ja päästöillä monikertaisesti ylittävät sen energian säästön, mikä todistuksista seuraisi.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys esittää, että rakennusten energiatehokkuusdirektiivin energiatehokkuustodistusta kehitetään siten, että kiinteistön omistaja itse täyttää internetistä saatavissa olevan energiatehokkuustodistuksen. Rakennuksen omistaja myös vastaisi annettujen tietojen oikeellisuudesta, mikä mahdollisissa rakennuksen myyntiin liittyvissä kiistoissa selkeyttäisi tilannetta.

Täysin uuden ammattikunnan luomisen sijaan olisi kustannustehokkaampaa kehittää jo olemassa olevien ammattikuntien työtehtäviä.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys pitää kehittämisen arvoisena sitä mahdollisuutta, että nuohoojat käyntinsä yhteydessä todentavat energiatehokkuustodistusten tiedot. Nuohoojat, jotka tekevät energiakäytön kannalta ensiarvoista työtä, olisivat erinomaisia henkilöitä energiankäytön neuvonnassa. Kyseinen tehtävä vaatii tietenkin lisäpanostusta nuohoojien koulutukseen. Saksa on hyvä esimerkki tästä kustannustehokkaasta energiatehokkuustodistusmallista.

Kuntien rakennusvalvonnan ammattihenkilökuntaa tarvitaan, kun energiatehokkuusdirektiivin 2002/91/EY mukaisia energiaa säästäviä toimenpiteitä toteutetaan. Myös heidän koulutukseensa pitää panostaa.

Maakuntamuseot, Museovirasto ja eri kansalaisjärjestöt voivat omalta osaltaan muodostaa hyvin merkittäviä tiedon hankinnan ja välityksen muotoja kyseisen direktiivin toteutuksessa.

Koska on mahdollista kehittää energiatehokkuustodistus Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen esittämällä tavalla sen kaltaiseksi, että kaikki tahot haluavat sellaisen vapaaehtoisesti, ei ole tarkoituksenmukaista rajata mitään rakennuttua tilaa sen ulkopuolelle.

Energiatehokkuustodistuksen tarkoituksena on tuoda rakennuksen omistajalle tai vuokralaiselle tietoa vaihtoehtoisista energiaa säästävistä keinoista. Todistus olisi osa asennekasvatusta. Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen mielestä vapaaehtoisuus on pakkoa tehokkaampi keino aikuisten ihmisten asennekasvatuksessa.

Mikäli jatkokehittelyssä lähdetään uuden ammattikunnan laatiman yhden tiedonhankintamuodon periaatteesta, olisi tarkoituksenmukaista rajata todistuksen tarvitsevien rakennusten joukosta ne rakennukset, joilla ei ole sitä tarvetta, johon direktiivi vetoaa.

Kiinteänä energialähteenä Suomessa yleisesti käytetty puu on uusiutuva, paikallinen ja hiilidioksidipäästöjen osalta puhdas. Palaessaan puu luovuttaa sen saman hiilidioksidimäärän jonka on kasvaessaan sitonut itseensä. Kioton sopimuksen asettamia päästörajoja ajatellen on Suomen tärkeää kehittää energiahuoltoaan niin, että mahdollisimman paljon kiinteästä puumassasta palaa nopeasti energiantuotannossa sen sijaan, että se hitaasti maatuisi kaatopaikoille tai metsikköön.

Energiatehokkuusdirektiivin 2002/91/EY mukaisesti eivät Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan ne rakennukset, joissa on mahdollisuus kiinteän polttoaineen polttamiseen, tarvitse energiatehokkuustodistusta. Direktiivin mukaisesti puuaineksen polttaminen on luonnonvarojen harkittua ja järkevää käyttöä ei hiilidioksidipäästöjen lähde. Kyseisen energiamuodon hallinta on mahdollista ohjata suoraan käyttäjätasolle. Julkisen sektorin olisi varmistettava ja tuettava kiinteän polttoaineen saatavuutta hajautettuun ja pienimuotoiseen energiantuotantoon.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen mielestä myöskään ne rakennukset, jotka pääasiallisesti käyttävät paikalla tuotettua uusiutuvaa energiaa, esimerkiksi aurinkovoimaa, eivät tarvitse energiatehokkuustodistusta.

Rakennusten energiatehokkuustodistuksen ja autojen katsastuksen rinnastaminen saattaa herättää vääriä käsityksiä kyseisen todistuksen merkityksestä. Katsastuksessahan katsastaja ei ole auton haltijan tietojen varassa. Rakennusten energiatehokkuustodistuksen tiedot ovat rakennuksen haltijan antamia tietoja. On tärkeää, ettei rakennuksen ostajalle ja uudelle omistajalle synny sellaista käsitystä, että joku ulkopuolinen olisi vastuussa rakennuksen energiatehokkuustodistuksen tiedoista. On tärkeää jo etukäteen vähentää tulevien väärinkäytöksien mahdollisuuksia realistisella, selkeällä ja asianmukaisella tiedottamisella.

Työryhmän esittämä ajatus, ettei kaavassa suojeltu rakennus tarvitse energiatehokkuustodistusta, vastaa yhteen direktiivin antamaan mahdollisuuteen huomioida suhteellisuusperiaatetta. Kyseinen rajaus on hyvä. Kaavahan ei suojele vain niitä rakennuksia joihin on liitetty yksiselitteinen suojelumerkintä, vaan useat kaavat tosiasiallisesti suojelevat vanhaa rakennuskantaa rakennusalan, rakennustehokkuuden ja uudisrakentamiseen liitettyjen lisävaatimusten avulla. Kysymys on ns. passiivisesta rakennussuojelusta. Se täyttää myös direktiivin vaatiman suojelun virallisuuden.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen mielestä voimassaolevia rakennusmääräyksiä pitää tarkastella määräajoin. Vuonna 2003 voimaan tulleita rakennusten lämmöneristyksen määräykset, joilla tavoiteltiin 25–30 prosentin säästöä energiakulutuksessa, pitäisi tarkastella myös rakennusosien elinkaariajattelun pohjalta. Olisi tarkoituksenmukaista, että työryhmä hahmottaisi jo toteutettuja vastaavia määräyksiä käytännön toteutuksen eikä tavoitteiden pohjalta.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys haluaa tuoda esiin myös rakennusten laajemman elinkaariajattelun. Rakennuksen elinkaariajattelussa hyvin iso määrä energiaa kuluu rakennuksen rakentamisen yhteydessä. Toteamus, että suomalainen rakennuskanta on verrattaessa EU:n muihin jäsenvaltioihin hyvin nuorta, sisältää erittäin keskeisen tosiasian, jonka merkityksen pitää ilmetä vanhojen rakennusten energiakäyttötodistuksissa.

Suomessa olisi Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan mahdollista säästää huomattavasti energiaa vanhoja rakennuksia suojelemalla.

On mahdollista, että valintatilanteessa uusi energiatehokkuustodistukseen kohdistuva maksu ohjaisi osaltaan yhä useampia vanhoja rakennuksia purettaviksi.

On hyvä varoa, etteivät valitut välineet ja keinot ohjaa käytäntöjä yhä kauemmaksi hyvästä päämäärästä kun pyritään yleisesti hyväksyttyihin tavoitteisiin.

Kiittäen mahdollisuudesta tuoda esiin Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistykselle tärkeitä periaatteita

Tampereella 18.8.2005