Pyyntö koski Valtioneuvoston 13.06.2001 hyväksymää Rakennusperintöstrategian periaatepäätöstä. Se on rakennusperinnön säilymisen kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma, jonka perustavoitteita kuvaa alaotsikko Osaamista, vastuuta ja voimavaroja rakennusperinnön hoitoon. Oheinen lausunto liittyy ympäristöministeriön nimeämän työryhmän selvitykseen.

LÄHTÖKOHTA ON HYVÄ: HALU KEHITTÄÄ RAKENNUSPERINTÖSTRATEGIAA

On erinomaisen hyvä asia, että rakennetun kulttuuriympäristön suojelu on koettu ministeriöissä ja hallitusneuvotteluissa niin tärkeäksi, että rakennusperintöstrategia on sisällytetty Valtioneuvoston periaatepäätöksiin.

Ajatukset rakennuskannan suojelusta ja niiden takana olevat arvot ovat Suomessa yleisesti hyväksyttyjä ja niitä kannatetaan laajasti. Mielenkiinnon kohteeksi työryhmän selvityksessä nousee ne eri keinot, joilla pyritään saavuttamaan hyvät tavoiteltavat arvot.

On tärkeää, ettei valittu keino tai väline vaikeuta hyväksi koetun arvon toteutumista. On ikävän yleistä, että pyrittäessä arvokkaaseen ja hyvään päämäärään valitut keinot loitontavat käytäntöjä etäämmäksi päämäärästä.

PIRKANMAAN RAKENNUSSUOJELUYHDISTYKSEN KÄSITYKSEN MUKAAN TARKOITUKSENMUKAISIN RAKENNUKSEN SUOJELIJA ON SEN OMISTAJA.

Kyseinen ympäristöministeriön nimeämän työryhmän selvitys ei ehkäpä riittävästi tuonut esiin tätä Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen mielestä rakennussuojelun toteutuksen keskeisintä periaatetta. Yhdistyksen käsityksen mukaan selkeästi suurin osa rakennuskannan suojelusta on toteutunut omistajan halusta suojella arvokkaaksi kokemansa kiinteistön.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan, pääasiassa omistajan omien resurssien käytöllä tapahtuva suojelu on myös tulevaisuudessa tärkein ja realistisin rakennusperintömme suojelun muoto.

On hyvä asia, että viranomaistahot, erityisesti ympäristöministeriö, Valtioneuvosto ja kuntasektori toimivat yleisesti hyväksyttyjen rakennuskulttuurisia arvoja suojelevalla tavalla. Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan huomionarvoista ei olisi, kuten selvityksen alussa todetaan, viranomaistiedon puutteen korjaaminen omistajatasolla, vaan omistajatiedon puutteen korjaaminen viranomaistasolla.

Taloudellisten resurssien rajallisuudesta johtuen on tarkoituksenmukaisinta ja realistisinta tulkita rakennusperintöstrategiassa toteuttajan eli rakennuksen omistajan olevan aina yksityinen taho.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys rohkaisee viranomaisia, erityisesti alueellisia ympäristökeskuksia ja Museovirastoa, aktiivisempaan toimintaa alueilla, joissa yleiset aktiivisuuden motiivit uupuvat kiinteistön omistajilta.

Monilla taloudellisesti taantuvilla alueilla vasta alueellinen, yhteistyössä tapahtuva aktiivisempi valtioviranomaisten rooli ja resurssien lisääminen mahdollistavat hyvien pyrkimysten toteutumisen. Esimerkkinä tästä on Raahen kaupungin hyvin säilyneen vanhan keskusta-alueen täysin oikeutettuun suojeluun liittyvien toimenpiteiden yhteiskoordinointi kaupungin ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen toiminta-alueella Museoviraston lausunto Tampereen Finlaysonin ns. Värjäämö- rakennuksesta sekä ympäristöministeriön toiminta Tampereen keskustan osayleiskaavan täydennysalueen nro 557 (Pispalan ryytimaa) osalta olivat hyvin laadittuja, perusteltuja ja ammattitaidolla tehtyjä, mutta alueellisesti toisenkinlainen toiminta ja tulkintatapa olisi ollut hyväksyttävissä.

Rakennusperinnön suojelua ajatellen viranomaisten sinänsä hyvä, järkevä ja ammattitaitoinen toiminta ei aina ole tarkoituksenmukaista paikallisella, yksittäisen kaupungin, järjestön tai kuntalaisen tasolla. Kasvukeskusten suojeluhenkisyys suosii ehkäpä vieläkin voimallisempaa suojelua, erityisesti mikäli se lähtee rakennuksen omistajan normaalista, kohtuullisesta ja järkevästä halusta käsin.

Rakennuksen omistajan pyrkimyksen vahvistaminen suojelulliseen suuntaan on viranomaisille hyvin haasteellinen tehtävä.

On realismia Rakennusperinnönstrategiaa kehitettäessä hyväksyä ajatus, ettei rakennuksen suojeleva omistaja ole välttämättä rakennuksen kunnostustarpeen havainnut omistaja.

Historian kertomana realiteettina on yhdistyksen mielestä otettava se, että pitkäjänteisen, systemaattisen ja tuloksia tehokkaimmalla tavalla tuottava toiminta ei mahdollisesti voisikaan olla ympäristöministeriön, Museoviraston tai kuntien toiminnan varassa.

Selvitys heijastelee ehkäpä enemmän vanhan Rakennuslain alistusvelvollisuuden mukaista viranomaisvaraista toimintamallia kuin uuden Maankäyttö- ja rakennuslain korostamaa paikallisten osallisten mukanaolon varmistamista.

Suojeluintressin omaavien tahojen vuorovaikutus monitahoisissa kaavoitukseen liittyvissä kysymyksissä on ehkäpä liian vähäistä. Selvityksessä mainittu rakennusperintöporttaali on hyvä väline yhteisesti hyväksyttyjä arvoja kohti.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistyksen käsityksen mukaan keskeisintä rakennusperintöstrategiassa on, ettei mikään toimijataho estä omilla toimillaan omien, julkilausuttujen arvojensa toteutumista.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry haluaa kiittää ympäristöministeriön nimeämän työryhmän jäseniä hyviä aineksia sisältäneen selvityksen esittämisestä. On toivottavaa, että niitä kehitettäessä huomio kiinnittyisi myös keskeisten toimijoiden intresseihin.

Pirkanmaan Rakennussuojeluyhdistys ry luovuttaa oheiset ajatukset ja ystävälliset neuvonsa sekä myös www.rakennussuojelu.com ilmestyvät ajatukset ympäristöministeriön käyttöön.

Tampereella 1.5.2005